Ihan melkein ylioppilas

Saatoin keväällä kitistä muutamaan otteeseen ylppäreistä ja opparista. Opparillehan kävi hyvin ja niin kävi kuulkaas ylppäreillekkin! Äidinkieli (siis se, jonka turhamaisuuksissani uusin, koska en saanutkaan E:tä) lähti YTL:ään L:änä! Ja jos se ei ollut tarpeeksi shokeeraavaa niin ruotsi, tuo kieli joka en puhu, lähti C:nä!!?? Ruotsi varmaan kyllä tippuu, mutta pistetään kaikki sormet ja varpaat pystyyn ja toivotaan, että YTL:n viisaat sensorit päättävät olla pudottamatta pisteitäni. Amiksen puolella on yhä pari tehtävää palauttamatta, mutta aion vakavasti rykäistä ne nyt pääsiäisen aikana. Siis aion vakavasti.

Pojalla on märkärupi, joten aloitimme pääsiäislomamme jo eilen. Olen tänään tehokkaasti vältellyt koulutehtävien tekemistä ja keskittynyt lähinnä myymään vanhoja tavaroita sekä metsästämään valmistujaismekkoa. Ylimmäisessä kuvassa on kaikki se mitä valmistujaisasustani on valmiina (huomasin juuri, että jo ostamani laukku puuttuu kuvasta). Tässä aletaan siis olemaan mekkoa vailla valmiita. Plus ne pari tehtävää ja meneillään oleva työssäoppiminen. Osallistuin jo yhteishakuunkin hakemalla paikkaa kätilö- ja sairaanhoitajakoulutuksista.

Päätin tänään myös tosissani pohdiskella mitä haluan valmistujaislahjaksi. Ohessa toivekollaasi, joka näyttää hyvinkin astiapainotteiselta. Mutta eivätkös astiat ole se perinteisin valmistujaislahja? 

Hermolepoa

Lauantai meni juhliessa siskon syntymäpäiviä ja ompelukonetta kiusatessa. Viime aikoina on tullut laiminlyötyä blogia, mutta myös blogejen lukeminen on ollut tauolla. Oikeastaan koko luovuusharrastus on ollut katkolla. Jospas se taas tästä. Tuntu ihanalta ommella, iha ku ois ollut hermolomalla! Mä olen ilmesesti päässy unohtamaan käsitöiden rauhottavan vaikutuksen...

Syy, miksi Strömsössää ei värjätä hiuksia

Värjäsin taannoin ystäväni tukan oranssi-punaiseksi ja sain itsellenikin värjäyshimon. Teininä mun tukka vaihtoi sävyä ääripäästä toiseen kuukausittain ja kävi läpi kaikki muodot kaljua lukuunottamatta. Lähellä kyllä oltiin muutamaankin otteeseen. Viimeiset 5 vuotta olen kuitenkin kulkenut oman värini kanssa katsellen haikeana muiden uusia kiiltäviä sävyjä. Lopetin hiusteni värjäämisen, koska hiusvärejä testataan eläimillä, ne ovat täynnä kamalia myrkkyjä ym ym minkä lisäksi olen viime vuosina saanut allergisia reaktioita kosmetiikasta.

      Elämä hiirulaishiuksien kanssa sujui hyvin, kunnes helmikuun Trendissä oli Naturigin-hiusvärejen mainos. Värien kehuttiin olevan tehokkaita, hellävaraisia ja kaiken kaikkiaan loistavia. Googlailu, tai lähinnä Kemikaalikimara-blogi, ampui alas hiusvärin paremmuuden (linkki postaukseen). Koska ihminen on tyhmä eläin (eikä evoluutio ole mussakaan päässyt kovinkaan pitkälle) mä ostin tänään tuon sarjan värin tehdäkseni liukuvärjäyksen. Tuloksena haluttua lievempi vaalennus latvoihin ja komea ihoreaktio rintakehään. Reaktio lähti onneksi nopeasti ilman kortisoniakin ja latvoja voisin vaalentaa lisää vaikka joskus ensikuun puolella.

Iso O

Hiphei! Tänään oli vihdoin Ison O:n esitys. Itse työhän palautettiin jo viikko sitten, mutta tuomio siitä tuli tänään. 43 sivuiseksi nivaskaksi paisunut teos todettiin kiitettäväksi ja mä sain huokaista ystäväni kanssa helpotuksesta. Jotain pieniä hiomisia siihen pitää vielä tehdä (korjata pari viittausta, lisätä yksi vuosiluku ja poistaa muutama piste), mutta sitten vauvasta teiniksi kasvanut työmme voikin jo lentää pesästä lopullisesti. Todistukseen tulee opinnäytetyön kohdalle vaatimattomasti teksti Luovuudella osaksi yhteiskuntaa - Luovat menetelmät ja nuorten syrjäytyminen Turussa. Mutta voi tätä ihanuutta kun pääsen kirjoittamisen sijaan taas tekemään luovia juttuja! Parin viikon sisällä pitäisi tehdä ja palauttaa viimeiset koulutyöt sekä osallistua ruotsin yo-kokeeseen. Tiistaina alkaa viimeinen työssäoppiminen. Härregud, mähän olen kohta valmis!