29.7.2013

Elämänkumppania etsimässä

Huomasin taannoin olevani ystäväpiirissäni hyvin erikoisessa tilanteessa. Koti tuntui kolkolta, iltaisin puuttui se lämmin syleily johon käpertyä katsomaan elokuvaa tai kutomaan ja ihmisten kanssa käydyt keskustelut tuntuivat johtavan aina samaan lauseeseen: Siis eiks sulla oo oikeesti sohvaa?
No ei ole. Tässä on eletty taas kuukausi ilman vakavasti otettavaa elämänkumppania ja mitta alkaa olla täysi. Mutta millainen sohva sopisi juuri meille? Parinvalintaa helpottamaan on kyllä keksitty kaiken maailman eliittikumppanit, mutta entä sohvan valinta? Otin mainoslehden kauniiseen käteen ja lähdin miettimään vaihtoehtojani.

Oletteko koskaan huomanneet, että lähes kaikissa ihanissa sisustusblogeissa on vaalea sohva, ja vieläpä lapsiperheessä? Onko vaaleana säilyvä sohva samanlainen blogimaailman luoma illuusio kuin Marimekon raitapaitoja pitävät miehet? Mutta olisihan se mukava tapaus; luotettava ja mukava, aina sisustukseen sopiva. Vaalean sohvan voisi painaa taka-alalle, haudata tyynyihin tai häivyttää seinäkukkaseksi kaikkien kauniiden esineiden ja uusien Marimekon verhojen joukkoon. Ja silti se odottaisi uskollisesti paikallaan odottaen iltaa ja psykologisia trillereitä suklaalla ja kutomisella höystettynä. 
Toisaalta olihan se edellinenkin sohva näyttävä ja punainen, Ikeasta kuten tämäkin. Mutta  muistaako kukaan kielikuvaa vaaleanpunaisesta elefantista huoneessa? Miten punainen kulmasohva olisi yhtään sen luontevampi olohuoneen huomionvangitsijana kuin vaaleanpunainen elefanttikaan? Ja täytyykö aloittaa edes puhetta sohvan muotomaailmasta... Kovasti se pitää itsestään melua, vaikka fysiikka ei vaan riitä. Tätä ei taideta pelastaa edes tyynyillä.

Miten olisi maskuliininen keinonahka? Helppo pitää puhtaana, sen kun vain pyyhkäisee teet ja croisantinmuruset luutulla pois. Mutta onhan se kyllä tosi... miehekäs. Tämä yksilö ei selkeästikkään puhu tunteistaan tai tuo kukkia. Lisäksi keinonahka hiostaa kesällä paljasta ihoa vasten. Ja otetaan nyt sitten se kissa pöydälle: se on tosi musta. Ja iso ja imee kaiken valon olohuoneesta.

Kuka muuttaa meille? Onko se vaihtoehto a) kaikkien tossusankareiden sankari Stone (399€, Sotka), vaihtoehto b) kiusallisen punainen norsu olohuoneessa Lugnvik (349€, IKEA) vai vaihtoehto c) valtaisa musta-aukko Houston (275€, Jysk)? Tosielämän sääntöjä uhmaten vaihtoehto a) eli Herra Tossusankari pääsee testattavaksi keskiviikkona. Vaikka tosielämässä tossusankari olisikin huonovalinta elämänkumppaniksi, sohvamarkkinoilla hänelläkin saattaa olla vientiä.

23.7.2013

Palmikoita ja viiksiä

Sain viime yönä valmiiksi sukat, jotka aloitin joskus toukokuussa. Niistä tuli aika söpöt, vaikka laiskuudessa valittu tyyli (7 veljestä tuplana ja puikot nro 7) saakin sukat vilkkumaan tuolta villasukkien koloista. Taustan viiksimeri on tämän päivän mimmilöytö, jolle hintaa tuli 2,7€.

21.7.2013

Viimeiset mustikat

Täten voin ylpeänä kertoa kaikelle kanssalle, että tänään on meidän pakkasesta tuhottu viimeinen pakastusrasiallinen mustikoita. Laitoin veljelle vielä kotiinsa viemisiksi kasan pakasteita, joten tässähän päästään pian sulattamaan pakkasta ja leipomaan pakkasta sitten taas täyteen. Mutta sitä odotellessa ohjetta tuohon kuvassa olevaan sisällyslistaan. Yhdestä satsista tulee sopivasti muffinssipelti täyteen (eli 12 muffinssia).

Mustikkamuffinssit, 12 kappaletta
  1. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
  2. Sekoita kuivat aineet. Lisää vaahtoon kuivat aineet ja öljy. Sekoita.
  3. Lisää taikinaan tuoreet tai jäiset mustikat (sulatetut mustikat värjäävät taikinan epämääräisen väriseksi, joten suosittelen käyttämään joko tuoreita tai yhä jäisiä mustikoita) ja sekoita vaikkapa lusikalla, jotta mustikat eivät hajoa ja värjää taikinaa.
  4. Annostele taikina muffinssivuokiin ja paista, kunnes muffinssit ovat kypsiä.

20.7.2013

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Maalattiin tänään Ikean Bekväm-jakkara, jonka ostin tammikuussa. Täytyy sanoa, että tuosta jakkarasta tuli keltaisena niin hyvännäköinen, että puolen vuoden tuskailu jakkaran kohtalosta oli kaiken arvoista. Viimeinen niitti saattoi olla Sateenkaaria ja serpentiiniä -blogissa nähdyt kuvat, jotka ovat pelottavan lähellä mun uusinta makkarivisiota.

19.7.2013

Tomaatteja!

Se Ruohonjuuresta toukokuussa ostettu tomaatin taimi teki 4 muhkeaa tomaattia, joista 2 ensimmäistä pääsi tänään päivällispöytään. Maku oli mieto ja pehmeä, ehkä vähän pliisu, mutta voi sitä ylpeyden määrää! Poikakaan ei kuvatessa tahtonut pysyä paikoillaan sitten millään. Tästä se lähtee, meidän vuoden 2013 satokausi. Herneitäkin maisteltiin tänään yhden palon verran, sillä poika avasi haltioituneena palon kielloista huolimatta. Hyviähän nuo olivat, mutta saisivat kasvaa vielä hieman isommiksi ennen seuraavaa maistelukertaa.

18.7.2013

Neuloosi, joka ei johda mihinkään

Mä olen kärsinyt jo pidemmän aikaa neuloosista. Taudin kesto ja intensiivisyys on sitä luokkaa, että neuloosiani voisi kutsua jo suht krooniiseksi (minä olen hoitaja, minä tiedän). Onhan se kiva kutoa päivällä ja illalla ja yöllä, varmuuden vuoksi vähän aamullakin, hiplailla lankoja ja katsella kuola poskella muitten tekeleitä blogeista ja instagrammista, mutta kun tämä neuloosini ei tunnu johtavan mihinkään. Tai johtaahan se johonkin, nimittäin tilanpuutteeseen, tyhjään tiliin ja epälykseen siitä, onko kutominen sittenkään niin rentouttavaa kuin sen pitäisi olla. Jouduin jo ajat sitten tuplaamaan pelkkien neuleufojen säilytystilan ja tällä hetkellä olen pulassa lankojeni kanssa. Kyllähän minä koitan tuhota niitä, mutta kun kaupasta vaeltaa uusia nopeammin meille kun ehdin saamaan valmiiksi vanhoja töitä. Lisäksi aloitan jatkuvasti uusia projekteja, joista kuvat ovat hyviä esimerkkejä.

  • Ylin kuva, vaaleanpunainen villatakki, on aloitettu viime viikon keskiviikkona. Hihojen aloitus kesti 3 päivää. 
  • Keskimmäisestä kuvasta on tulossa villatakki. Projekti aloitettiin eilen illalla. 
  • Alimmainen kuva on toistaiseksi kunnianhimoisimmasta kutomisprojektistani, nimittäin tänä aamuna aloitetusta viltistä. Koko on tällä hetkellä n. 80x15cm, eli ihan pikkuisen vähemmän kuin toivoisin. Jospas viltti saavuttaisi joskus vaikka 150x200cm mitat.
PS. Muistaako joku vielä edellisten ufojen esittelyn? Ne ovat kaikki yhä kesken. Okei, purin yhden niistä tänään, mutta muut ovat kesken.

17.7.2013

Turun kansainväliset suurmarkkinat

Käytiin Pojan kanssa piipahtamassa Kuopiossa ja eilen takaisin tullessa Läntinen pitkäkatu oli täynnä kojuja, jotka paljastuivat Turun kansainvälisiksi suurmarkkinoiksi. Ei vissiin tarvii kauheesti selostaa missä me ollaan Pojan kanssa tänään päiväämme vietetty... Muikkujen lisäksi mukaan lähti pari muutakin herkkua, mm. italialaisten suklaakakkuja ja ranskalaisten croisantteja. Oli pakko koittaa myös pretzeleitä (jota mutustelen muuten tälläkin hetkellä), jotka tuntuvat laukaisevan mussa valtavan mielihalun keittää teetä.

12.7.2013

Monen mutkan kaiuttimet

Isäni teki nuorempana (Yläasteella? Lukiossa?) kaiuttimet. Muistan lapsuudestani valkoiset, sivulta puukuvioiset kaiuttimet, joiden mustia nypyköitä on painellut sisään jokainen suvun lapsi. Teini-ikäisenä, isäni ostaessa itselleen uuden kaiuttimet adoptoin vanhat ja maalasin ne reippain pensselinvedoin punaisiksi. Keskiviikkona kaiuttimilla päättyi taas uusi vaihe, ja ne pääsivät kunnolla osaksi hieman aikuisempaa kotia. Väriään ne vaihtoivat tällä kertaa mustaksi mustan DC-fixin avulla ja päälle laitettiin Bestiksen vaatekaapista löytynyt Ikean Lack-hylly. Tarkoitus olisi, että tason päälle ilmestyisi palkkapäivänä televisio, mutta jos ensin saisin vaikka hommattua huusholliin tietokoneen. Niin, ja sen sohvan. Ja ehkä parit puikot ja laatikot. Voi olla, että nuo kukat saavat oleskella uudella tv-tasolla vielä pitkään.

10.7.2013

Lankahamsterin tunnustukset

Meille on muuttanut viime aikoina (=viimeiset 1,5kk) tuhottoman paljon lankoja. Lankavyöryllä saattaa olla jotain tekemistä alennusmyyntejen ja kukkaroa ihastuttavien lanka-alennusten kanssa. Kaikki sydämen langat ovat olleet 30-50% -alennuksessa. Tuskastelin eilen illalla lankojen määrää ja löysin silti itseni tänään taas lankahyllyltä hiplailemassa ihanuuksia. Huoh. Elämä lankahamsterina osaa sitten olla vaikeaa.

6.7.2013

Rantakäärme nimeltä Vesku

"Hei oliks sulla kamera mukana? Meijän sorsan päällä makas jo eilen rantakäärme ja Lumialla sai vähän huonoja kuvia", sanoi äitini tänään, kuin muovisorsan päällä aurinkoa ottava käärme olisi maailman normaalein asia. Olihan sitä pakko mennä ihmettelemään ja oikein kameran kanssa. Kuviakin tuli otettua muutama, sillä eihän moista näkyä nää joka päivä. Rantakäärme päätettiin (tai siis mä päätin) nimetä Veskuksi. Siinä se nyt on: Vesku, mummolan lammikon oma rantakäärme.

4.7.2013

Galaxy pelastaa jälleen

Miksi kamera ei ole koskaan mukana silloin kun sitä oikeasti tarvittaisiin? Onneksi on nykyaika ja älypuhelimet.