Tili tuli, tili meni

No ei oikeasti edes mennyt! 

Paljonhan tota rahaa meni, mutta neljä iso(hko)a kassillista vaatteita löysi tiensä myös meille. Voin vaikka listata alennusprosentteineen:

Pojalle:

• maihinnousutakki, H&M
• papparaispaita, Lindex, -50%
• collegehousuja (2kpl), Lindex, ota 3 maksa 2
• Angry Birds -bokserit, Lindex, ota 3 maksa 2
• lapaset, H&M, -70%
• sukkapaketti, Lindex

Äidille:

• villakangastakki, Lindex, -50%
• sulkamekko, H&M, -50%
• Converse ♥ Marimekko -kengät, alennus normaalista 36€
• paketti nilkkasukkia, Lindexin lastenosasto, -70%

Muuta:

• teekuppeja (2kpl), Marimekko

PS. Valitettavasti jokainen kuva piti raiskata samalla tavalla huonon valoituksen ja kamerakännykän yhteisvaikutusta voitaisiisn jotenkin vähentää.

Hyviä ja huonoja uutisia

Huonot: objektiivi tippu ja hajos

Hyvät: mä löysin vihdoin ne täydelliset nilkkurit

Jouluja

Tärkeitä asioita, joita vauvat ei osaa tehdä

äidin huvikumpumainen viritelmä vs Pojan minimalismi

Otsikko on taas Pojan suusta. Hän on ollut kovin huolestunut viime päivinä. Joulustressiä? No, tavallaan. Aina Pojan kysellessä lahjatoiveitani, olen vastannut "kilttejä lapsia". Eilen Poika tiedusteli voiko pikkutyttöjä laittaa paketteihin. Raukka pelkää, että jostakin äidin paketista paljastuu pikkusisko! Sinäänsähän tuollainen lahja olisi mieluinen, mutta pikkusen epätodennäköinen, koska en ole raskaana. Tästä huolimatta Poika tenttasi mielikuvituspikkusiskonsa isästä.

Mutta kuitenkin... Tänään me tehtiin Pojan kanssa piparkakkutaloja. Selvittiinkin vain yhdellä palovammalla, joka sekin on onneksi mun kädessä. Ja illalla, asetellessani saatuja lahjoja hyllykköön totsin, että mehän ollaan näköjään oltu tosi kilttejä tänä vuonna! Oikeanpuoleiset on Pojan ja vasemman mun.

Se meidän joulukakku

Ja sitten tulee harvinaista herkkua, nimittäin ystävien ja sukulaisten himoitseman pipari-aurajuustokakun ohje. 





Pipari-aurajuustokakku

3 munaa
2dl sokeria
1,5dl öljyä
3dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokeria
2rkl tummaa siirappia
1rkl kanelia
2tl kaakaojauhetta
paketti Aurajuustoa  



1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoka.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vaahdon joukkoon siirapin ja öljyn kanssa. 

4. Kaada kakkuvuokaan hieman taikinaa. Siivuta Aurajuusto n. puolen sentin paksusiksi siivuiksi. Laita siivukerros taikinan päälle. Kaada lisää taikinaa ja lisää toinen kerros juustoa. Jatka näin kunnes taikina ja juusto ovat loppu. Muista, että viimeisen kerroksen tulee olla taikinaa.
5. Paista uunissa keskitasolla 45-60 minuuttia. Kumoa ja siivuta kakku hieman jäähtyneenä.

Teknologiarakkautta

Mä muistan meidän ensimmäisen tietokoneen. Siinä oli Windows 3.1 ja korppuasema. Kone oli valtavan iso ja painava, mutta silti kovin rakas. Opettelin sillä kirjoittamaan, pelaamaan shakkia ja käyttämään teknologiaa. Nykyään on vähän toisin. Lapsuudessani mentiin nettiin varastamalla puhelinjohto tietokoneeseen vanhempien ollessa töissä. Nykyään netti kulkee mukana aina, kiitos älypuhelinten. Kotonakaan ei tarvitse temppuilla johtojen kanssa, sen kuin vain luo puhelimella langattoman verkon, jonka avulla tabletillakin voi surffailla tai kuvat voi siirtää kamerasta suoraan facebookiin, pilvipalveluihin tai sähköpostiin. Kätevää, mutta samalla se muistuttaa minua siitä, kuinka huikean paljon tekniikka on kehittynyt 20 vuoden aikana. Tulee pieni olo.

Kohta, ihan kohta

Rakkaat sukulaiset. Pakettinne tulevat yllättäen hieman myöhässä, sillä postitin ne vasta tänään. Paketeista löytyy kuvien juttuja; lahjoja ja kakkuja.

ps. Jos joku ihmettelee miten postaukset näyttävät vähän hassuilta, se johtuu näistä mun tabletinkäyttötaidoista. Koittakaa kestää.

Tee-se-itse -lahjojen tilanne, osa 4

Viimeisiä viedään. Vielä puuttuu pitkän matkaa toisesta villasukasta, mutta sitten olisi homma kirjaimellisesti paketeissa. Pari kakkua on vielä vaiheessa (=yksi jäähtymässä, toinen uunissa ja kolmas odottelee vasta uuniin pääsyä), ja aikamoisia agressiokakkuja nämä ovatkin. Joku kävi nimittäin varastamassa ihanan rakkaan Joponi eilen meidän patiolta! Lievästi sanottuna röyhkeää toimintaa, sillä patiolle on meiltä iso ikkuna ja me oltiin vielä Pojan kanssa kotona. Harmittaa ihan vietävästi....

Melkein joulu

Nyt on tytöllä sitten leluja! Meille kotiutui tänään nimittäin ihanuuksia, Samsung NX1000-kamera ja Samsung Galaxy Tab 2 7.0. Sanonpahan vaan, että NAM. I'm in love, babe! Poikakin tykkäili uusista ostoksista. Nyt on vaan taas kauhea opetteleminen, että miten näitä oikein käytetään...

Tee-se-itse -lahjojen tilanne, osa 3

Tuli sateenkaarenvärisiä palmikkopippoja tupsuilla. Oi että mä vihaan tupsujen tekemistä.... Mutta pipoista tuli söpöjä. Ensimmäinen syntyi maanantaina psykologian tunnilla ja muut pitkin viikkoa. Iltaisin on tullut katseltua trillereitä ja kudottua näitä söpöläisiä. Jep, olen vähän vinksahtanut, mutta 1,5 villasukan päästä olen hoitanut kaikki joululahjat yhtä lahjaa lukuunottamatta. Tämä puuttuva on tietysti kaikista lahjoista vaikein. Syistä ja saajasta puhutaan sitten myöhemmin. 

Tee-se-itse -lahjojen tilanne, osa 2

Oli pari yövuoroa, kasa lankoja, puikkoja ja inspiraationa Superhelppo syyspipo. Vielä pari pipoa, tupsuja ja villasukat niin alkaa joulun kutomiset olemaan valmiina. 2 viikkoa aikaa, eli vielä ehtii! 

PS. Huomenna takaisin koulunpenkille. Kehtaisko ottaa puikot mukaan kouluun?

"Kohta se ottaa kuvan! Se asettelee tota kakkua ihan sen näkösesti et kohta tulee uusi blogipostaus.."

Otsikkoni on äitini suusta, kakku sen sijaan minun käsistäni. Antikiukkukakku, tuo tunnesyöppöjen ja -leipojien suosikki, on mukava lisä kynttilöiden valaisemaan iltaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Consseja pukkaa (taas)

Mä olen kehittänyt itselleni ihmeellisen tavan: mä istun iltaisin sohvalla, kudon villasukkia ja katson trillereitä. Outoa? Ehkä, mutta siinä ois nyt tennarisukat kokoa 43 (muistaakseni). 

PS. Villasukat saa tehtyä paljon nopeammin kun vaihtaa tavalliset 3½ tai 4 puikot kokoon 7 ja kutoo kahdella langalla. Ohje täytyy kyllä muistaa puolittaa niin välttyy ikäviltä yllätyksiltä.

PPS. Miesten sukat saa kuvattua kätevästi kun laittaa sisälle omat tennarit.

Tee-se-itse -lahjojen tilanne, osa 1

Puikot ovat käyneet tällä viikolla ahkeraan ja tuloksena on tähän mennessä syntynyt Pojalle villasukat, yksi miesten villasukka, punainen tuubihuivi (alempi kuva) ja joku leivos (ylempi kuva). Tässähän ehtii vielä mitä... Ideoita voi vaikka hakea viime vuosien lahjaideapostauksista: 

2011  

2010

Tänä vuonna aion toteuttaa noista ideoista ainakin tuubihuivin, pipon, villasukat ja namupussin. 

Villasukat mallia tennari

 

 Tuli toivo Converse-sukista. Ideaa piti kehitellä ja jalostaa, kuten ideoita aina, ja yllä näkyy aivotyön lopputolos. Poika oli todella innoissaan nähtyään ensimmäisen sukan, toista pieni ei ole päässyt näkemäänkään vielä. Huomenna pieni mies saa vetää aamulla jalkaan ihan oikeat tennareiden näköiset conssisukat. Näitä tennarivillasukkia on työn alla toiset, tällä kertaa aikuisten kokoa, jotka toivottavasti toteuttavat pyytäjän toiveen.

Lahjoja ja ilotanssi

 Lauantaina juhlimme sukulaistyttöjen syntymäpäiviä. Poika sai päällensä juhlavaatteet ja tanssi iloisena vilkkukengät välkkyen. Yllä näkyy ilotanssi ja alla kummitätini tytön lahja, joka sisälsi sipsipussukan ja Ella-korun. Ella-teksti on ensimmäinen kutistemuovikokeiluni, ja hyvinhän tuo näytti onnistuneen.

Kierrätyksen helmi

Ostin vuonna 2010 IKEAn alelaatikosta kaksi palaa musta-valkoistakangasta, josta ompelin ensimmäiseen asuntoomme verhot. Myöhemmin vaihdoin verhot ja tein kankaasta paidan äidilleni. Viime viikolla äitini pyysi, että tekisin paidasta hänelle laukun. Kyseinen laukku näkyy kuvassa. Kyseessä on oikea kierrätyksen helmi. Saa nähdä minkä pussukan tuostakin joutuu vielä tekemään.

Isänpäivä 2012

 Mä en osaa tehdä kakkutikkareita. Joko tikkareideni suklaa valui ikäviksi jääpuikkoja muistuttaviksi roikottimiksi tikkareiden alle tai sitten pallot valuivat tikkuja pitkin niin alas kuin pystyivät. Lopulta meillä tarjoiltiin Ukille kakkupalloja suklaapäällysellä sekä tietysti hesemättöä. Lahjoista paljastui Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat ja Pojan tekemä piirrustus kehyksissä.

Täydellinen joulukuusi ja pari muuta

Birgit-lakanat ja Margareta-kangas IKEA | Vanhakaupunki- ja Lumimarja-kankaat Marimekko

Joulu tulee, halusitte tai ette. Tänä vuonna joulumieli on liikkeellä aikaisin. Suunnitelmissa siintää IKEAn kuusen koristama Margaret-kangas olohuoneeseen joulukalenteriksi, johon Poika saa aina joulukuisina päivinä laittaa koristeeksi jonkin jouluisan herkun (esim. konvehdin tai piparin) ja joka voidaan sitten joulun jälkeen riisua koristeista syömällä. Makuuhuoneeseen joulumieltä toisivat uudet lakanat ja verhot. Keittiönpöytä huutaa tänäkin vuonna syleilyynsä joulutähteä. Vielä kun jostakin löytäisi punaisen räsymaton olohuoneeseen.... Niin, ja ostaisi peltisen Annas pepperkakor -purkin, jonka voisi vaivihkaa elokuvia katsellessa syödä tyhjäksi piparkakuista. 

Meillä on teknisiä ongelmia

Tyhmä kone ei suostu löytämään tyhmää puhelinta, joten en saa kuvia koneelle. Ärr murr poks. Palaillaan kun saadaan vehkeet toimimaan!

PS. Lauman jäsenistössä on tapahtunut muutoksia, sillä Jessi ja Elvis muuttivat takaisin kanejen sijaiskotiin tiistaina. Mutta puhutaan siitä (ehkä) joskus myöhemmin.

T-paidasta ovikoristeeksi

Oli lokakuun viimeinen ilta, vanha t-paita, puolilevyä suklaata, sakset, virkkuukoukku ja pari jaksoa Sinkkuelämää. Syntyi ovikoriste ilman ohjetta, vain luomisen ilosta. Koriste kuvattiin pimeydessä, koska koristeen tekijä ei ole nykyään valoisan aikana kotona. Koristeentekijä pitää uudesta ovenkoristeestaan, vaikka se kääntyykin tuulessa väärinpäin. Tälläisiä, tai saman henkisiä, saattaa eksyä tänä vuonna lahjoihinkin.

Pojalle lahja, mummolle penkki

Poika sai myöhäisen syntymäpäivälahjan ihastuttavassa paketissa. Lahjapaperista tuli toisen jakkaran kannen kuosi. Kolmanteen jakkaraan pitäisi tulla Marimekon Karkulaiset, kunhan saan ensin saman kuosisia servettejä. Ostin vihdoin spraylakkaakin jakkaroiden viimeistelyyn.

Lunta!

Ensilumi saapui Turkuun. Poika oli tehnyt päiväkodissä lumipallon, josta tuli kotipihassa lumiukon pää. Jos se pysyy tuossa sulamatta huomiseen, sille voisi etsiä sopivat oksat käsiksi. Kaulaansa myöten hautautunut lumiukko etupihalla olisi ihan hyvä Halloween-koriste, eikö? 

Ps. Poika sai kuvan kengät kummisetänsä ystävältä. Ihanat! Toppapuku H&M.

Äänestyspihinää ja -puhinaa

Eilen oli viimeinen kunnallisvaalien ennakkoäänestyspäivä. Koska olen todennut oikeana vaalipäivänä äänestämisen tuskaisen vaikeaksi (=äänestyspaikalle joutuu menemään kahdella bussilla läpi loskasateen ja pimeyden) äänestän nykyisin aina ennakkoäänestyksen aikana. Ja minähän äänestän jokaisissa vaaleissa, oli kyse sitten kunnallis-, eduskunta- tai presidentinvaaleista ja vetoan siihen, miten äänestäminen on etuoikeus ja miten sukulaiset (joita en ole koskaan tavannut) sotivat itsenäisyytemme puolesta, aivan kuten vanhempani vetosivat ennen minua ja heidän vanhempansa ennen heitä. Okei, isäni ja mummoni vetoavat siihen, muista en taida olla varma... Mutta aivan varmaa on, että Poika joutuu äänestyspaikalle jokaisissa vaaleissa ja saa kuulla siitä, miten hän pääsee isona äänestämään. Eilen Poika sai äänestyspaikalla ilmapallon, jonka aiheuttama ilo ei oikein välity kuvista. Poika vastusti ensin hieman äänestämään lähtemistä, koska Pojasta pimeys tarkoittaa yötä ja yö nukkumista.

Tämän postauksen piti aluinpitäin käsitellä mun rakkauttani rakkaaseen kaupunkiini, mutta joo... Voi politiikka! Äänestysinto se vaan vie mukanaan, kuten joka vaaleissa.

Hei hei syysloma!

Syysloman viimeinen päivä. Yäk. Eikö syysloma voisi kestää viikon sijaista ikuisesti? Musta tuntuu, etten mä ole saanut tehtyä mitään, mikä ei ole kyllä oikeastaan totta. 

Mitä mä tein:

• ompelin (niitä saatte nähdä myöhemmin)
• sen Pojan pipon
• pellillisen mokkapaloja
• monta pellillistä sämpylöitä
• luin vihdoin Sofi Oksasen Puhdistuksen
• siivosin noin tuhannesti
• tuunasin sen jakkaran
• touhusin Pojan kanssa
• nukuin (paljon!)

Mitä mun piti tehdä:

• hihat Pojan villapaitaan 

No joo.... Jos mä ens viikolla tekisin niitä hihoja. Huomenna alkaa työssäoppiminen, jeij!

"Tästä pojasta minä en ole kyllä yhtään huolissani", sanoi neuvolan täti

Käytiin eilen 4-vuotisneuvolassa. Hyvin meni, on kuulemma höpöttäväinen poika (= vahva savolaisgeeni) ja reipas ja lihaksikaskin vielä. Pituutta oli vuodessa tullut 11cm (?????) ja painoa 3,1kg. Nykyiset mitat: 106,5cm/20,2kg, eli meillähän on iso roikale. Ja isänsä vielä pelkäsi vauva-aikana, että Poika jää pieneksi (syntymämitat 48cm/2820g)... Pyh, sanon minä! Ruumiinrakenne on kuin painonnostajalla tai jääkiekkoilijalla. Jääkiekkoa roikale pelasikin tänään kuivauslastalla ja sählypallolla rakennuskypärä päässä. Hitsi, kun en ottanut kuvaa.

Ps. Meillä on maailman ihanin neuvolan täti ♥

Cittaripatonkeja Kuusistossa

Mulla on vissiin joku pakkomielle ajoittaa kaikki linnakäynnit sadepäiville. Tänään käytiin Pojan ja Ukin kanssa Kuusiston linnan raunioilla eväinä patonkeja ja pillimehuja. Oli mukavaa, mitä nyt on vähän teenkaipuinen olo... 

PS. Oon ihan rakastunut tohon toisteks vimppaan kuvaan jossa Poika syö patonkia. Taulumatskua, taulumatskua...

Inttipipo

lanka Cool Flamme Tweed, Lankamaailma | puikot 4mm

Poika pyysi itselleen vihreää pipoa, ja äidillähän oli kerän jämä armeijan vihreetä jemmassa. Lankaa piti käydä kyllä ostamassa projektin aikana lisää, mutta nyt on Pojalla komea pipo! Sointuu hyvin enon armeijakuteisiin ja äidin tuubihuiviin.

Ei-kenenkään jakkara

kuosi Marimekon Lappuliisa, teknikka decoupage

 Tuunasin joskus muinoin äitini jakkaroita ja pirtinpenkin (linkki). Pyysin viime viikolla äidiltäni yhtä jakkaroista lainaan, mutta epäselväksi jäi, tuliko jakkara lainaan vai pysyvästi meille. Aloin pohtimaan asiaa vasta läntättyäni ensimmäisen servetin jakkaran kanteen liima-vesi -seoksen päälle... Noh, jollakin on nyt nätti jakkara viimeistelylakkausta vailla.

Kirjastossa

Kyllä, kaikki yllä olevat kuvat on otettu Turun pääkirjaston lastenosastolta. Pakko tunnustaa, etten ollut ennen tätä päivää käynyt pääkirjaston lastenosastolla (kyseistä kirjastoa ei siis ollut nykyisissä tiloissa vielä mun lapsuudessa). Mutta oli kivaa, varsinkin Pojalla. Poika oli aivan innoissaan kaikista piilokoloista, lukupesistä (ensimmäisessa istumme lukupesässä, joka on kuin kankaalla päällystetty traktorin sisäkumi) ja leikkipaikasta. Äitikin mieltyi leikkipaikkaan, jonka pimeimmässä nurkassa saattoi lukemisen lomassa kuunnella puheensorinaa, joka tapahtui suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi (leikkipaikka oli täynnä kaksi-/kolmikielisiä perheitä). Reissun aikana Poika luki 4 kirjaa ja mä 4 sivua isältäni lainaamasta Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Jospas ensi kerralla maksettaisiin mun velkasaldoni pois niin saataisiin lainatakkin jotain.

Lähtekäämme metsään, metsään, metsään. Lähtekäämme metsään retkelle.

Ihmeiden aika ei ole ohi. Me koitettiin tänään metsästää sopivia käpyjä käpypalloihin, mutta huonon käpysaldon takia päädyimmekin sienestämään Pojan ja Pojan mummon kanssa. Omituista tässä on se, että mä en ole mikään sienestäjäihminen. Mä en tunnista sienistä kuin kanttarellin, herkkusienen, kärpässienen ja korvasienen, sekä silloin tällöin suppilovahveron. Sienet maistuvat kyllä meikäläiselle (ja Pojalle!) ja tänään tehtiinkin sitten kotona sienipiirakkaa, josta tuli tosin pahaa... Huomenna tätä piirakkafiaskoa on pakko kompensoida tekemällä suppilovahveroista paksua kastiketta keitettyjen pottujen päälle (omnomnom!). Elämä on kivaa ja ensi viikko meneekin sitten syysloman merkeissä. Jospas sais kaikki miljoonat projektit valmiiksi (tai edes esiteltyä blogin puolella todisteeksi siitä, että täällä tehdäänkin jotain). 

Syksyn ylioppilaskokeiden alustavat tulokset

kuvat täältä

Kuka muistaa sen stressin, itkun ja hampaiden kiristyksen? Muistaako joku edes kitinän ylioppilaskokeista? Noh, mulla olisi ne alustavat tulokset. Haluatteko kuulla? Jos ette, niin älkää katsoko alle.

Äidinkieli E

Englanti E

Psykologia M

Joko saa alkaa valkkaamaan mekkoa?

Köyhäilystä

kanelikeksejä | sämpylöitä

Budjetti on viimeisten kahden kuukauden aikana venynyt ja paukkunut aivan liikaa. Oli Pojan syntymäpäivää, äidin ostovimmaa, ulkona syömistä, uusien lehtien tilausta, elokuvia sekä uuden imurin, toppapuvun ja farkkujen ostoa. Tokihan kesätyöjemmassa on rahaa, mutta mä haluan säästää niitä pahan päivän varalle.

Tänään mä huomasin  taas oppineeni tähän. Köyhäilyyn. Mä en muistanut miten hyvää kaurapuuro on tai miten ihanasti voi sulaa uunituoreiden sämpylöitten pinnalle tai miten kivaa keksien leipominen onkaan. Entä sitten jos mä en saa loppukuun aikana kiinalaista? Ompahan aikaa olla kotona, leipoa ja touhuta Pojan kanssa sekä saattaa loppuun käsityöprojekteja (niistä postaus joskus myöhemmin). Niin, ja aikaa nauttia elämästä kun ei tarvitse miettiä mitä sitä ostaisi seuraavaksi. Materialismi on loppupeleissä pahasta, vaikka tavarat kovin mukavia ovatkin.

Päivä jona lilja viimein kukki

leipomisvimma | lilja | Poika esittelee seriffitähteään

 Päivä, joka alkaa leipomisella ei voi olla kovin huono. Tämäkään päivä ei ollut poikkeus. Aamulla huomasin yllätyksekseni kukkapenkissä kasvavan liljan kukkivan. Tuollaiset keltaiset liljat ovat ylivoimaisesti lempikukkiani.

juhlapöydän antimia | ei-niin-onnisstuneet macaronit | Poika puhkuu ja puhaltaa

"Äiti, minä tahdoin juuri tuollaisen kakun!" huudahti Poika nähdessään kakun. Poika oli toivonut toisiin syntymäpäiväjuhliinsa suklaakakkua, joten uunissa syntyi mokkapalataikinasta kermavaahtoa, vadelmahilloa, pakastekuivattuja mansikoita ja suklaarouhetta sisältävä kakku. Kakun kaveriksi tein suklaa- ja mansikkamacaroneja. 

 Pojasta poliisi ja rosvo -leikit kummisedän kanssa ovat aivan ykkösiä. Kummisetä joutuu joka käynnillään aika rääkin kohteeksi, mutta on ihana nähdä miten monta miehen mallia Pojalla on. Kummisetä on vielä sellainen heittäytyjä. Pojat painivat ja pelleilevät aina kun näkevät.

keltaiset ruusut äidiltäni | lilja kukkapenkistä | neilikat viikko sitten kaupasta

Illalla Pojan jo nukkuessa ja asunnon täyttyessä Jipun uusimman levyn soinnuista lilja pääsi arvoiseensa seuraan sisälle. Toivotaan, että se kukkii kauan ja muistuttaa tästä mukavasta päivästä.