Muuten vaan -juustokakku ja hyvän päivän (maidottomat) pannarit

"Äiti, voidaanko me pitää juhlat?" kysyi Poika viime viikolla. Lauantaina mummolassa pidettiinkin sitten Muuten vaan -juhlat, joissa syötiin mansikka-juustokakkua, sipsejä, namuja ja juotiin kokista.
Tänään tehtiin iltapalaks amerikkalaisia pannukakkuja ihan vaan hyvän päivän kunniaksi. Kauppoihin on tullu tollasta American Style Pancake Mix -jauhetta, joka o maidotonta ja munatonta (ja paljon halvempaa S-kaupoissa ku K-Kaupoissa!). Ohjeessa kehotetaan lisäämään maitoo ja muna, mutta musta pannareista tulee paljon parempia, kun mukaan heittää vaan vaniliasoijamaitoa. Pienellä vaivalla huippuhyviä vegaanipannareita (toivottavasti jauhojen lisäaineissa ei ollu mitää eläinperästä ku mä tälleen mainostan), jotka sopii melkein kaikille.

Tänää käytii keskustassa ostamassa dvd:itä. Shoppailun jälkeen mentiin nauttimaan jokirantaan keväisestä auringonpaisteesta. Bussipysäkiltä kotiin kävellessä Poika huokaisi raskaasti.

"Onks joku hätänä?", mä kysyin.
"Ei oo. Mä olen vaan vanha ja sairas", kuului Pojan vastaus.

Oli vaikea pidättää naurua.

Ranskalainen maiharisankari

Kävin hakemassa postista tänään tämmöset. Ne on ihanaihanatihanat! Kengät löytyivät sattumalta Revolutionary Red -blogin blogikirppikseltä ja hintaa niille kerty 25€ postikuluineen.

Kevät toi mukanaan tukkakriisin. Olen jo pitkään miettinyt sopisko mulle kihara tukka, joten päätin koittaa. Ylhäällä näkyy tulos. Oikealla koululook (otsalla oleva lettipanta Glitteristä) ja vasemmalla miltä tukka näytti illalla kotona. Noi kiharat säily aika hyvin ilman mitään mömmöjä. Mun on kyllä ihan pakko sanoa, että mulle tulee tosi ranskalainen olo noista kiharoista.

Kattokaa mitä mä löysin patiolta! Näyttäisivät pionin taimilta. Mä ootan jännityksellä mitä muuta sieltä nousee vanhojen asukkaiden jäämistönä.

Salahaave

Mulla on jostakin syystä ihan kauhee fiksaatio jumpsuiteihin. Juontaakohan se juurensa vauva-ajasta? Ollaas rehellisiä, jumpsuithan näyttää ihan potkupuvulta. Lämpimältä potkupuvulta. Lämpimältä "en tiedä mitä laitan tänään päälle"-asulta tai säädylliseltä "en jaksa miettiä onko tämä mekko liian lyhyt pyörällä ajamiseen"-asulta tai maailman mukavimmalta asulta juoda teetä sunnuntaiaamuna auringon paistaessa keittiöön.
Miksen mä sitten hanki tuota monikäyttöasua? Koska se maksaa aivan jumalattomasti. Kuvassa oleva Zipperallin Penguin-puku maksaa yrityksen nettikaupassa 89€. Aika kova hinta potkupuvusta. Varsinkin, kun tuon ompelemisessa menisi se sunnuntaiaamu. Katotaan koska mä saan itteeni taas niskasta kiinni ja ompelen itelleni mokoman. Olin yhtenä päivänä ostamassa jo kankaita, mutta Eurokankaassa ei ollut mustaa collegea (?????). Ehkä jonain päivänä. Viimeistää sitten, kun jengi kyllästyy jumpsuitteihinsa ja niitä on huuto.netit täynnä.

Olet mitä syöt

Otsikon mukaan mä olisin varmaan kala. Koulussa lautaselle eksyi kalapihvi ja kotona testiin pääsi uusi lohivuokasysteemi. Muut pescovegetaristit tuskin syövät yhtä usein kalaa, mutta he varmaan myös muistavat napsia d-vitamiinia, jota mä en ikinä muista.
Mutta tuosta vuokasysteemista. En oo pitkään aikaan syöny mitään yhtä hyvää! Vuuasta löytyi siis lohisuikaleita (hunaja&kerma), riisiä, soijakerma ja pakasteesta parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa. Poika kysyi molempien lautasellistensa kohdalla, että kai hän sai kukkakaalia.

Mä ostin tänään kaupasta Reilun kaupan mangon. Siis kokonaisen, oikean mangon. Mä en ollu ikinä edes maistanu mangoa (ei, pilttejä ei lasketa), mutta kaupan maistijaisista innostuneena innostuin raahaamaan hedelmän kotiin. Iltapalaksi suunniteltu mango ei ollutkaan ihan yhtä hyvää kotona, mutta voi että millaista mehua siitä tuli! Kuvassa mehulasin kaverina mansikoita, jotka oli poikkeuksellisesti ihan mitättömän makusia.

Mä ostin keskiviikkona uuden mekon tuskallisen pitkän metsästyksen jälkeen. Poikkeuksellisen söpö tapaus löytyi poikkeuksellisesta paikasta (Seppälä) poikkeukselliseen hintaan (13,5€). Mekko, maiharit ja menoks.

Palkkapäivä ja alennuskuponki Marimekkoon ovat vaarallinen yhdistelmä

Otsikko on totta, hyvin totta. Palkkapäivä luo illuusion siitä, että sulla olisi valtavasti rahaa käytettävänä hömpötyksiin. Asiaa ei auta yhtään jääkaapin ovessa kiljuva Marimekon alennuskuponki. Miten voi aina olla, että rahattomana Marimekosta löytyy kaikkea ihanaa ja ideoita on vaikka muille jakaa, mutta palkan tullessa ja alennuskuponki kädessä päättäminen on niin vaikeaa? Onkohan se nuukuutta vai mitä? Yllä näkyy mitä perjantaina lähti mukaan.

• Rekka-paita. Ihanaihanaihana ♥ Hinnasta ei sitten puhutakkaan...
• Peltipurkki. Hitsi, miten en yhtään muista ton kuosin nimeä... Akka? Eukko? Marimekon sivut paljastaavt nimeksi Muija. No, lähellä oltiin.
• Se kulho! ♥ Räsymatto-kulho on ollut yksi mun kuolauksen kohteista ja nyt se on mun keittiössä! Mietin olisiko soveliasta istuttaa siihen rairuohoa, jotta se olisi koko ajan esillä... Voi että se on kaunis. Noita vois hommata useampia.
• Bo boo -kuosiset sukat. Paidalle piti saada kaveri ja kassalle lisää hintaa. En oo ikinä maksanu noin paljona sukista enkä maksa enää ikinä noin paljoa sukista!
• Nanuk-peltirasia. Voi Nanuk! Olisin halunnut kuosista kangaskassin, mutta kassien kuosivalikoima oli ihan mitätön. Vielä joskus...

PS. Ostin melkein epätoivossani Karkulaiset-kangasta 2,5metriä. Joku päässä sentään sanoi "EI!", sillä hintaa taisi olla jotain 30€ metriltä. Se iso Karkulaiset sopisi kyllä valtavan hyvin meidän olohuoneeseen. Mietintämyssyyn mars.

Maaliskuu

Ruokakauppoihin alkaa ilmestyä mitä ihanampia kukkia! Tällä viikolla mukaan lähti narsisseja hintaan 99snt/ruukku.

Pojan mamman (isän äidin) syntymäpäivä on ensiviikolla. Ompelin hänelle oikealla olevan kassin (tahdon itellenikin tollasen!), Poika piirsi kuvan (,jossa oli peikkoja, mehiläisiä, tulivuoria, muutama kettu, lentokoneita ja vaikka mitä!) ja livahtipa lahjakassiin vielä minipaketti konvehteja, ruukku narsisseja ja pikkuriikkinen pussi manteleita. Nyt on muuten oikea hetki käydä ostamassa lahjakasseja! Tiimarista löyty tosi halvalla (=alle eurolla) hyviä isohkojakin kasseja.

Löysin muistikortiltani vasemmalla puolella olevan kuvan. Se on otettu 30.4.2009, eli melkein kolme vuotta sitten. Poika on muutama päivää vajaa 6kk ja mä kuukautta aikaisemmin ajokortin saanut 18-vuotias. Kuvia Pojan vauva-ajoilta on aina hieman outoa katsoa; samalla Poika näyttää niin suloiselta ja pieneltä ja muuta, mutta samalla ajattelee, miten erilaista elämä tuolloin oli. Nyt alkaa taas mennä liian filosofiseksi...
Oikeanpuoleinen kuva on otettu torstai-iltana salaa isoksi kasvaneesta irvistelijästä.

Ostin tosiaan viime viikolla niitä kenkiä Skopunktenista (kirjotinkohan ton oikein?). Uudet kengät näkyvät vasemmalla ja oikealal on Pojan tämän vuoden tennarisaldo vasemmalta oikealle:

• Punaiset tennarit, koko 26, Skopunkten. Nämä menevät heti käyttöön kunhan saadaan tuo lumi pois.
• Siniset tennarit, 26, H&M. Nämä pääsevät myös heti käyttöön.
• Omena-tennarit, 28, Marimekko. Nämä ovat hitusen (1-1,5cm) isommat kuin edeltävät, eli pääsevät käyttöön luultavasti loppukesästä. Kylläpä Marimekolla on muuten pieni mitoitus.
• Kaupunkilaistennarit, 27, H&M. Nämä ovat koko joukon isoimmat kengät ja pääsevät luultavasti käyttöön aikaisintaan loppusyksystä ja sitten venähtää ensi kevääseen.