Punainen lanka

Enkös uhannutkin viimeksi, että saatte vielä nähdä näitä palmikoita? Yhdestä kerästä 7 veljestä -lankaa syntyi sukat ja ensimmäiset ikinä tekemäni käyttökelpoiset lapaset. Saatan olla itsestäni hieman ylpeä.

PS. Lupaan, ettei seuraava postaus ole mistään kudotusta.

Sateenkaaripalmikoita

Viime syksynä tehty hippipipo tuli tiensä päähän ja päätyi sateenkaarisukiksi. Sukat ovat viikonlopun yövuorojen tuotosta ja hurjan söpöt! Opettelin myös viimein tekemään tota palmikkoneuletta (ohje), enkä saa siitä enää tarpeekseni. Voi olla, että joudutte katselemaan palmikoita (ja muita neulomuksia) aika paljon tulevaisuudessa.

Maailma tarvitsee kiharoita

 Mä olen aina tykännyt kiharoista. En tiedä perinkö jo kohdussa äidiltäni rakkauden kasarimusiikkiin vai onko tuo ihan opittu juttu, mutta kuitenkin olen aina rakastanut isoja kiharapehkoja. Kuitenkin, kävin tänään kampaajalla ensimmäistä kertaa ottamassa ensimmäisen permanenttini. Mikä saa 21-vuotiaan ottamanaan 2010-luvulla permanentin? Eikös se ole vähän mummojen hommaa? Ehkä, mutta rakkaus kiharoihin voitti tällä kertaa. Koskakohan laskeudun kiharoideni aiheuttamasta pilvestä maankamaralle? Ehken koskaan, onhan minulla ikioma kiharapilvi.

Ei taas menny ku Strömsössä

Voi että ku voi taas mennä pieleen! Keskiviikkona ompelin yhdeltä istumalta vasemmalla olevan ihanan mekon, mutta tietysti se on aivan väärän mallinen ja kokonen ja ehkä tyylinenkin meikäpäärynälle. Ei jaksaisi alkaa säätämään kavennusten ym. kanssa kun en tiedä tulenko ikinä pitämään kyseistä luomusta... Mekkojen hautausmaalle aka kirpparilaatikkoon? 

Mekon kankaat ovat kierrätettyjä verhokankaita.

Ohukainen ja Paksukainen valmistuivat tänään. Tai oikeastaan Paksukaisen aloitin jo helmikuussa, mutta Ohukainen valmistui puhtaasti tänään. Purin tosin Paksukaisesta tänään puolet, jotta sukasta saataisiin solakka kumppaninsa tapaan.

Olen viimeksi tehnyt villasukat 7 vuotta sitten, eli siihen nähden tulos on oikein hyvä. Nyt saat äiti olla ylpeä!

PS. Kutominen on muuten valtavan addiktoivaa. Mietin jo seuraavaa työtä. Villapaita vai sukat? Pojalle vai mulle? Ja ennen kaikkea millä värillä ja saanhan ostaa uudet jättipuikot?



Huom ihmiset!
Tuohon sivun oikeaan laitaan on ilmestynyt Lukijat-kohta. Klikkaamalla "Liity tähän sivustoon" pääset seuraamaan blogia (ja muita blogeja joiden lukija olet) kätevämmin. 

Kani tuli taloon

Ystäväni valitteli tiistaina facebookissa saaneensa allergisia oireita kanistaan. Ehdotin ystävälleni, että meillehän mahtuisi yksi kani lievittämään Pojan pikkuvelikuumetta. 4-5 tunnin jälkeen huomasin olevani 6- vuotiaan leijonanharjakanin omistaja. Eihän siinä auttanut muu kuin matkata eläinkauppaan ostamaan häkkiä ja muita tarpeita.

Kani (ei ole taaskaan oikea nimi) paljastui aika hauskaksi tyypiksi. Toisaalta se on utelias, mutta toisaalta viihtyy omissa oloissaan. Lempiruokia tuntuvat olevan viinirypäleet, porkkana ja kurkku. Omenakin maistuu, mutta sen kimppuun Kani ei hyökkää samalla tavalla kuin esim. kurkkusiivun.

Kanille ostettiin heti tiistaina valjaat, jotta sen kanssa pääsisi ulkoilemaan. Ulkoilu tuntuukin olevan neidin (ja pojan) mieleen. Kani saa kyllä loikkia olohuoneessa vapaana aina kun meillä on joku kotona.

Vasemmalla Kanin häkki tiistaina. Oikealla häkki keskiviikkona lisäsiiven askartelun jälkeen. Sanomalehdet vaihtuivat mattoon ja alleen pissivä juomapullo juomapulloon ja vesikuppiin. Vaihdoin jo ensimmäisenä iltana Kanin turkkiin jatkuvasti tarttuvat purut kissanhiekkaan. 

Haaveissa siintää vielä isompi häkki (nykyinen 160x60) ja kanikavereita.  Ensin kuitenkin odotellaan ja kuulostellaan ollaanko me kani-ihmisiä. Toistaiseksi vaikuttaa kyllä lupaavalta. Ainut asia, mikä mua mietityttää kanin omistamisessa on se, että onko joku joskus tosissaan saanut tuon häkin sopimaan sisustukseen? Mikäli näin on tapahtunut, tahtoisin todella nähdä kuvia. Nyt sitten vaa kaniblogeja googlettamaan.

PS. Kanien hoitovinkkejä/ niksejä /sisäpiiritietoa otetaan vastaan hyvin mielellään.