Käytiin eilen Pojan kanssa
Skanssissa tonttuilemassa.
Välipalaa syötiin
Café Brahessa, jonne oli ilmestynyt aivan ihana
kylmäsavulohipatonki!
Kylmäsavua, keitettyä
kananmunaa ja vihanneksia rakastava Poika söi tosin vain
täytteet ja olisi mielellään syönyt
täytteet äidinkin
osiosta. Patonki jaettiin 1/3 Pojalle
ja 2/3 äidille,
kestosuosikki porkkanakakku jaettiin tasan.
Juotavaksi otettiin
mansikka-kiiwi-Snapplea, johon Poika rakastui
silmittömästi.
Oikeanpuoleisessa kuvassa Poika etsiskelee lohta.
Hieman
erillainen päivän asu.
Tälläisiä äiti-lapsi -päivän asuja voisi ottaa useamminkin, vai mitä ovat lukijat mieltä? :)
Minibudjetin joululahjat äidille ja Pojalle. Pojalle ihana
autopaita ja äidille
Stieg Larssonin "
Män son hatar kvinnor"-kirja
ruotsinkielisenä.
Ruotsinkielisenä, koska
ruotsini ei
ole mikään kovin vahva. Oikeastaan
ruotsini on
hyvin heikkoa, ja pelkään etten
pääse kurssista läpi.... Siksipä ostin tuon kirjan, jonka
ole jo pitkään tahtonut lukea. Ehkäpä se antaa uutta
motivaatiota ruotsin opiskeluuni.
Meille tulee Pojan kanssa hieman
erillainen joulu. Tai no, ehkäpä enemmän kuin
hieman erillainen joulu. Kuten olen jossakin
postauksessa maininnut, en välitä mistään
tontuista,
Joulupukista,
muovikrääsästä tai oikeastaan kyllä
Jeesus-lapsestakaan. Joulua meillä kuitenkin vietetään, mutta
meidän tyyliimme.
Hyasintti näyttää mielestäni todella hyvältä
Marimekon lautasliinan kanssa
decoupagetussa ruukussa ja
lahjatkin voi paketoida
Ikean kankaista
ommeltuihin kangaskasseihin. Ehkäpä ensi vuonna
hylkään kaikki
lahjapaperit ja siirryn kokonaan kankaisiin ja
kangaskasseihin. Tänä vuonna lahjojen
itsetekemismäärä näyttää hyvältä: ostin lopulta vain 4 lahjaa (sisältäen sen
autopaidan ja kirjan) suoraan kaupasta, kun itse tein 9.
Jospas minä auton saisin.... Jos saisin minkä tahansa auton ottaisin varmasti
Minin.
Mineissä on vain sitä jotain, kuten on myös
oikeanpuoleisessa kuvassa olevassa vuonna 1970
valmistetussa pikku-Minissä.
Askartelin siitä tänään korun, jonka Poika hajotti heti. Hän ei pitänyt ajatuksesta, että äiti alkaisi ryöstämään
hänen lelujaan omiin
askarteluihinsa. Kävin sitten hakemassa
nappipurkista napin, josta
askartelin korun.
Olen niitä ihmisiä, jotka eivät selviäisi hengissä ilman huivia. Vasemmalla puolella näkyy musta tuubihuivi, jonak ostin tänään Cybershopista kärsittyäni ensin muutaman päivän morkkista siitä, että jätin huivin aijemmin kauppaan. Huivi oli vielä viimeinen laatuaan. Oikealla näkyvä ruskea huivi on isomummoni perintöä. Huivin lapussa lukee
Arola design Pirkko Mäki. Ei hajuakaan mikä on Arola tai kuka Pirkko Mäki, mutta ilmeisesti ei ole ihan halvin tapaus?
Olisikohan nyt sopiva hetki toivottaa hyvää joulua lukijoille? Ehkäpä.
Hyvää joulua :)