Eilen oli viimeinen kunnallisvaalien ennakkoäänestyspäivä. Koska olen todennut oikeana vaalipäivänä äänestämisen tuskaisen vaikeaksi (=äänestyspaikalle joutuu menemään kahdella bussilla läpi loskasateen ja pimeyden) äänestän nykyisin aina ennakkoäänestyksen aikana. Ja minähän äänestän jokaisissa vaaleissa, oli kyse sitten kunnallis-, eduskunta- tai presidentinvaaleista ja vetoan siihen, miten äänestäminen on etuoikeus ja miten sukulaiset (joita en ole koskaan tavannut) sotivat itsenäisyytemme puolesta, aivan kuten vanhempani vetosivat ennen minua ja heidän vanhempansa ennen heitä. Okei, isäni ja mummoni vetoavat siihen, muista en taida olla varma... Mutta aivan varmaa on, että Poika joutuu äänestyspaikalle jokaisissa vaaleissa ja saa kuulla siitä, miten hän pääsee isona äänestämään. Eilen Poika sai äänestyspaikalla ilmapallon, jonka aiheuttama ilo ei oikein välity kuvista. Poika vastusti ensin hieman äänestämään lähtemistä, koska Pojasta pimeys tarkoittaa yötä ja yö nukkumista.
Tämän postauksen piti aluinpitäin käsitellä mun rakkauttani rakkaaseen kaupunkiini, mutta joo... Voi politiikka! Äänestysinto se vaan vie mukanaan, kuten joka vaaleissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut, ruusut, kysymykset.... Kaikki ovat tervetulleita!