Juu juu tiedän. Mun piti olla hiljaa, mutta vietettyäni tuskallisen pitkän viikon (oikeasti, 7 päivää!) lähinnä sohvalla peiton alla tabletti kädessä blogeja selaillen olen alkanut miettimään, että olenko mä oikeasti maailman ainut ihminen jonka parisängystä löytyy tuplapeitto kahden normaalin peiton sijasta? Mä en osaa edes yksin nukkua tavallisella peitolla, saati sitten jonkun muun kanssa. Kyllä, mä olen juuri sellainen pahamaineinen peittovaras. Mutta peittovaras tahtoisi uuden pussilakanan, keltaisen ja kauniin. Mutta ei. Ilmassa on selkeää lakanoiden kokosyrjintää.
tottahan toi taitaa olla :-(
VastaaPoistaSinulle on tunnustus blogissani! http://linnunluuvapaus.blogspot.fi/2013/01/i-your-blog.html :)
VastaaPoistaKiitos! ♥ pistänkin sen kiertoon ihan lähipäivinä :)
PoistaKummasti sitä vaan tottuu nukkumaan vaikka miten. Itse tunnen olevani kuin tyhjällä lentokentällä, jos nukun ison peiton kanssa! Ja moni sitä päivittelee, miten itse olen onnistunut nukkumaan, ja vielä hyvin (!), toisen kanssa 80 cm leveässä sängyssä. Sopu se on joka sijaa antaa, ja sitä peiton kulmaa. :D
VastaaPoistaNiin ja noita marimekon lakanoita kuolataan täälläkin, mutta periaatesyistä, ja olemattomasta kaappitilasta johtuen saavat nyt vielä hetken odottaa. (:
Terkuin, Sofi
Sofi, sä olet outo :D Mä taidan käydä kangaskaupassa tässä joku päivä ostamassa raitatrikoota ;)
PoistaMeillä on vaan tuplapeitto :D Mulle normipeitto on liian kapee, tykkään käärilöityä siihen kunnolla, ja toisaalta sit taas palelen niin herkästi että paljo kivempi kyhnätä kiinni toisesa. Toisaalta sit taas toinen osapuoli vinkuu että oon ku lämpöpatteri ja sillä on aina kuuma... Ongelmaksi voi muodostua myös se, että kun toinen osapuoli ( minä ) kiskasee sen peiton alaosan aina jalkojen väliin myttyyn ja kun toinen on 20 senttiä pidempi niin se on sitten polvista alaspäin ilman peittoa... :D
VastaaPoistaHeh, kuulostaapa tutulta :D
Poista