Ensimmäinen kuva on tämän päivän kakusta, jonka Poika koristeli. Toinen kuva on vuodelta 1994 isäni serkun häistä, johon osallistuimme veljeni kanssa morsiuslapsina.
Olin vuoden ja 4 kuukautta saadessani pikkuveljen. Saimme vanhemmiltamme lukuisia lempinimiä, kuten S1 ja S2 sekä Rauha ja Hiljaisuus. Meitä luultiin välillä kaksosiksi, luullaan muuten vieläkin. Olimmekin pienenä erottamattomia ja leikimme jatkuvasti yhdessä. Ei tainnut olla yhdesti tai kahdesti kun leikkimme päätyivät Turun päivystykseen, sillä neniimme upposi kaikenlaista herneistä popcornin siemeniin minkä lisäksi veljeni käsi lähti säännöllisin väliajoin sijoiltaan. Teininä tavarat lentelivät, tosin taisin keskittää kapinointini pääasiassa vanhempiini ja veljeni... no, taekwondoon. Tiistaina rakas veljeni täytti 21 ja ensi viikolla hän kotiutuu Säkylästä vänrikkinä. Sitten jännitämmekin heinäkuun alkuun, että huolivatko ne meidän Turun AMK:n Ruiskadulle hoitajaopintoihin. Kyllä, myös pikkuveljeni haki sairaanhoitajaksi!
Nyt aikuisena kuunnellessani ystäviäni olen alkanut miettimään, olisiko ollut mukava kasvaa suuremmassa sisaruslaumassa. Entä jos meitä olisikin ollut vaikkapa neljä? Toivon Pojalle sisaruksia, mutta myös sitä toista vanhempaa arkea pyörittämään. Saas nähdä... Jos kuitenkin pääsisi ensin vaikkapa sinne kouluun! (Hitsi taas mitä nössöilyä, jos ens kerralla ois vaikkapa käsitöitä, mulla kun alkaa huomenna yöputki.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut, ruusut, kysymykset.... Kaikki ovat tervetulleita!