Lahjakortti on kaveri

Design Letters -keittiöpyyhkeet (2kpl) 15,90€ | Siirtolapuutarha-munakupit (2kpl) 22€
Unikko-muki 16,90€

Saimme Pojan kanssa joululahjaksi Stockmannin lahjakortin. Ensimmäisenä ajatuksena oli ostaa Pojalle se kånken, mutta koska Stockalla ei ollut oikeanlaista kånkenia, muuttuvat aikeemme hyvin marimekkoisiksi. Lusikkamunia fanittava Poika sai vihdoin munakuppinsa ja mä uuden kaakaomukin. Bonuksena mukaan lähti maailman ihanimmät keittiöpyyhkeet.

Tämän postauksen ilmestyessä 

syömme luultavasti keittiössä lusikkamunia.

(Tai Poika syö. Musta lusikkamunien rakenne on vain epäilyttävä.

Mä annan katseeni levätä vaan noissa kupeissa.)

Joulukorttien kohtalo

Saako joulusta enää puhua? Tai edes joulukorteista? Meille kävi tänä vuonna nimittäin, öh, perinteisesti. Kaksi korttia saatiin maailmalle, eli Kuopioon. Muut jäivät enemmän tai vähemmän vaiheeseen ja lähettämättä. Mutta tälläisiä te rakkaat sukulaiset olisitte saaneet.

Ovathan ne kortit tietysti kauhean epäekologisiakin. Jos ei ensi vuonna edes yritettäisi korttien lähetystä... Lähetetään jengille sähköpostiin vaan jotain videoklippejä. 

Itseasiassa ei hullumpi idea.

Korviksien muuttumisleikki

 Sain jostakin ajatuksen käydä läpi korvikseni, joita on siunaantunutkin kiitettävä kasa. Mulla on nimittäin paha tapa ostaa korviksia sellasina isompina setteinä vain yhden tai kahden kivan parin takia ja sitten olen jumissa loppujen kanssa. Yleensä ne loput jäävät käyttämättä väärän värin takia. Tänään tartuin härkää vihdoin sarvista ja maalasin kylmästi kynsilakalla väärän värisiä yksilöitä. Nuo puputkin pääsevät tästä lähin ulkoilemaan vaihdettuaan vaaleanpunaiset karvansa mustiksi.

Täytyy käydä huomenna

 ostamassa valkoista kynsilakkaa

ja jatkaa projektia.

Lahjakateus

 Onko muille koskaan käynyt niin, että itse tehty lahja onkin niin kiva, että haluaisit pitää sen itselläsi? Lahjakateus näyttäisi olevan mun tämän joulun teema. Huomaan muuten myös toistavani itseäni, sillä näytän vuodesta toiseen toteuttavaan omia joululahjaidealistojani.

Klikkaa itsesi listoihin:

2010

2011

2013

Meille ei tule joulukuusta -kuusi

      Meille ei todellakaan tule mitään kuusta, sanoin mummolleni. Ja niinhän mä olin päättänytkin. Kuusi vain sotkee ja kuihtuu ja levittelee neulasiaan joka paikkaan. Ja on täynnä kimaltavia palloja ja blingbling-nauhoja ja... Yök. Ja mitä me nyt kuusella kun eihän me olla jouluna kotonakaan.

     Mutta sitten kävelin joulukylän portin ohi jossa myydään kuusia ja haiston aitojen kuusien tuoksun. Mutta sitten näin Kotipalapeli-blogissa kuusenkoristeita, jotka olivatkin vain nahkanauhoihin pujotettuja puuhelmiä. Piti soittaa äidille sellainen Koskas teiltä on joku tulossa Turkuun? Voisko saada samalla sellasen pienen kuusen?

Olen näköjään kova syömään sanojani.

Feikkitammenterhoja

 Eräs turkulainen vaihtorinkiläinen oli ostanut kirppikseltä valtavan kasan puuhelmiä. Laittei niitä eteenpäin ja mä kävin tietysti hakemassa omani pois lanka-arkustani kaivamaa seiskaveikkaa vastaan. Meille tuli siis 200 tammenterhon näköistä puuhelmeä, ihania ja elämää nähneitä jokainen. Siinä minä sitten istuin keittiönpöydän ääressä kaurakaakaomuki nenän edessä ja pujottelin ensimmäiset 100 nauhaan, kietaisin nauhan solmulle ja helmet kaulaan. 

Mätsää muuten mahtavasti meikän tukkaan

 nämä feikkatammenterhot.

Maaginen päivä

      Olin tänään tämän vuoden viimeisessä tentissäni. Kyseessä oli tälläinen uusinnan uusinta, olin siis tehnyt tentin jo kahdesti aiemmin läpi pääsemättä. Tällä kertaa olin kuitenkin lukenut yhdessä ystäväni kanssa, tehnyt yhdessä mallivastauksia esseisiin ja keskustellut koealueesta. Luin silmät univelasta ristissä vielä 15 minuuttia ennen kokeen alkuakin. Ja se meni hyvin. Mulla on vahva tunne läpipääsemisestä ja se tuntuu ihanalta.

     Kokeesta päästyäni löysin puhelimestäni sähköpostin Projektilan Katjalta. Olin voittanut arvonnassa. Kiirehdin äkkiä kotiin, sillä mulla oli tunne. Tunne siitä, etä tänään on se päivä, jona pikkuisten tammmieni lehdet vihdoin aukeavat. Ja siinähän ne ovat. Ei kahta ilman kolmatta.

Maagista päivää

Savulohikeitto

200g savulohta

8 pienehkoä perunaa

iso porkkana

1dl (pakaste)herneitä

1 kevätsipuli

pieni nippu tilliä

2 kasvisliemikuutiota

nokare margariinia

1. Kuori ja pilko perunat ja porkkanat halutun kokoisiksi paloiksi. Laita ne kattilaan kasvisliemikuutioiden kanssa ja päälle vettä niin, että 2/3 kattilasta on täynnä. Itse käytin muistaakseni 3L kattilaa.
2. Pilko sipuli ja tilli pieneksi. Lisää ne ja herneet keitokseen, ja anna keittyä kunnes perunat ovat kypsiä.
3. Perunoiden kypsyttyä lisää joukkoon lohi ja nokare margariinia. Anna hautua 10min.
4. Tarjoa halutessasi tillin ja saaristolaisleivän kera.

Kyllä, Poika teki keiton eilen meille päivälliseksi. 

Ja kyllä, se oli törkeän hyvää.

Rakas Joulupukki, tule Marimekon kautta

     Se kysymys on aina yhtä vaikea. "Mitä sä haluat lahjaksi?"  Kysyjästä riippuen saatan esittää vastakysymyksen "No mikä on sun budjetti?", mikä vasta rahasta puhumatonta suomalaista hämmentääkin. Kysyessäni kysymyksen ei tarkoituksenani mitenkään ole udella kenenkään varallisuutta tai paljonkos sitä nyt ollaan valmiita uhraamaan minuun. Kysyn, koska se tekee asioista huomattavasti helpompia. Kysyn, koska oikeasti tiedän mitä kyseisellä summalla saa, mitä tarvitsisin ja mitä voisin haluta. Koska arvostan tehokkuutta ja käytännöllisiä lahjoja. 

     Musta on ihana antaa lahjoja. Musta on ihana miettiä mitä vastaanottaja tarvitsisi, mistä hän pitää, mikä hänelle sopisi. Tonttuiluni on oikeastaan juonimista. Keräilen vinkkejä sieltä täältä ennen varsinaisen päätöksen tekemistä. Tiedän, että kaikki eivät ole samanlaisia. Meillä on itseasiassa veljeni kanssa joulun alla tapana, että hän  antaa budjetin ja mitä talutan hänet kauppaan ja osoitan mitä haluan. Itse hän joutuu paketin paketoimaan, mutta hän säästyy tuskailulta ja minä joltakin ei-toivotulta. Oikeastihhan mulle o valtavan helppo ostaa lahjoja. On kaksi takuuvarmaa niksiä, ja ne ovat musta-valkoinen marimekko ja 7 veljestä -lanka. Poika on vielä helpompi. Jos paketti sisältää legoja, on hän myyty. Vaikka olemme Pojan kanssa hyvin helppoja, kasasin pukille kollaasin tälle joululle. 

     Ensimäisestä kuvasta löytyy Marimekon astioita. Mä hävitin kesällä kaikki eidän muumimukit ja tilalle hommattiin marimekkoja. Ja hienostihhan nuo toimivat. Meillä on Pojan kanssa molemmilla omat suosikkimme. Vielä omistamattomia suosikkeja näkyy kuvassa, jossa Kukkuluuru-muki ja Siirtolapuutarha-munakupit ovat Pojalle, kun taas Unikko-muki ja Siirtolapuutarha-teemuki mulle. Kulho on yhteinen toive, sillä jo olemassa oleva kulho on aina sitä tarvittaessa pesussa, täynnä makaroonilaatikkoa tai jotain muuta.
     Kuten jo aiemmin sanoin, Poika on kovasti legojen perään. Erityisiä suosikkeja ovat kaikki, jotka liittyvät hälytysajoneuvoihin tai Star Warssiin. Legojen lisäksi poika tarvitsisi uuden Kånkenin. Tällä kertaa pitäisi saada ihan tavallisen kokoinen Kånken ja punaisena. Poika ei tästä tarveesta vielä tiedä, mutta onneksi Äiti on skarppi. Tämän lisäksi tuo Jokapoika-paitoja rakastava lapseni on minä hetkenä hyvänsä kasvamassa ulos molemmista Jokapoika-paidoistaan, ja koittaa pitää niitä aina tilaisuuden tullen.
     Rakas Joulupukki. Olen mielestäni ollut tänä vuonna ihan suht kiltti, tehnyt läksyni (okei, osan tosi myöhässä mutta kuitenkin) ja niin edelleen. Toivoisin midi-kokoista Marimekon pussukkaa ja esiliinaa. Myös Marimekon Tiia-mekko olisi ihana, mutta sen voin Pukki noutaa itsekkin alennusmyynneistä.

Älä rasita itseäsi.

Ja ota vielä yksi pipari.

Julisteiden kohtalo

pienet kehykset Mimmiltä, isot ovat alunpitäin kummitädiltäni, mutta ne saivat osakseen vähän maalia

kehykset Ikeasta

 Ostin viikko sitten Uuden Muotoilun Joulumarkkinoilta kaksi julistetta. TDF:n Varför Paris, vi har ju Åbo pääsi mun makuuhuoneeseen ja Muåton (muistaakseni. Julisteessa ei lue tekijää) kalenteri asustaa olohuoneessa. 

PS. Laturi on yhä kateissa. 

Silminnäkijähavaintoja otetaan vastaan

Valta vaihtuu

 Mun ihanat punaiset maiharini hajosivat. Toisaalta, blogipostauksien perusteella ostin kyseiset kengät käytettynä maaliskuussa 2012, joten olihan sen vetketjun jo aikakin hajota. Uusissa mustavalkoisissa maihareissani ei onneksi ole vetoketjua, joka voisi katkaista yhteisen taipaleemme. Nauhojenkin sitomiseen tottuu äkkiä. 

On ne vaan ihanat.

PS.  Kengät löytyivät täältä.

Tonttuja

 Poika teki eilen päiväkodissa tonttukynttilöitä. Varsin sympaattisia kavereita. Muistan pienenä menneeni myös päiväkodin kanssa Kupittaalle jonnekkin kynttiläpajalle tekemään vastaavia. 

Pahoittelut muuten kuvalaadusta. Kameran laturi on vielä muuttolaatikossa X, eikä ole tullut vastaan. Muutama laatikko olis vielä purkamatta.

Uuden Muotoilun Joulumarkkinat + Turku Design Now! - joulumyyjäiset

 Kävin eilen pyörimässä Uuden Muotoilun Joulumarkkinoilla ja Turku Design Now! -joulumyyjäisissä. Tavoitteenani oli löytää Uhana Designin Rosvokissa-paita Pojalle pukinkonttiin, mutta vedin vesiperän. Toisaalta en uskaltanut edes haaveilla törmääväni TDF:n "Varför Paris, vi har ju Åbo" -tuotteisiin. 

Ai että. 

Sormet syyhyää noiden julisteiden kanssa.

Instaelämää

 Vaikka blogi onkin ollut kovin hiljaa melkein kaksi kuukautta, on instaan ilmestynyt kuulumisia melko tasaisin välein. Tämän vajaan kahden kuukauden aikana mä olen:

-suorittanut yhden työssäoppimisen TYKSissä

-remontoinut apujoukkojen kanssa ja ilman yhden asunnon

-saanut jännetupentulehduksen ja melkein toipunut siitä täysin

-osallistunut omaan muuttooni pakkamaalla ja osoittelemalla, minne tavarat tulevat

-nähnyt unia kutomisesta (olen kutonut käden takia viimeksi lokakuussa)

-pohtinut sadasti, että pitäisi päivittää blogia

-tehnyt Pojan kanssa kakun tasa-arvoisen avioliittolain läpimenemisen kunniaksi

-sisustanutsisustanutsisustanut

-miettinyt mitä ihmeen lahjoja tänä vuonna annetaan jos en pysty kutomaan

-elänyt blogittomassa tilassa (Meillä ei ole nettiä. Tai siis on, mutta meillä ei ole oikeanlaista modeemia, jolla netin saisi ulos seinästä)

Mitäs teille kuuluu?

Valmiina muutokseen?

     TJ 17. Sitten on luvassa iso muutos. Sellainen, josta on haaveiltu parikin vuotta. Sellainen, joka tuntui aina niin kaukaiselta. Vähän sellaiselta Sitten kun voitan lotossa -tyyliseltä unelmalta. 

     Meistä tulee Pojan kanssa keskusta-asukkaita. Ensimmäiset muuttolaatikot on pakattu ja edessä on kaikkien kaappien läpikäynti. Vaikka uusi asunto on nykyistä isompi, pitäisi tavaroita saada hävitettyä. Ihan vain muuttajien selkien, tavan ja mun mielenterveyden takia. 

     Jännittää. Jännittää ihan älyttömästi. Mä olen asunut nykyisellä asuinalueellamme elämästäni 18 vuotta. Tunnen paikan kuin omat taskuni, tunnen katujen nimet, terveyskeskuksen lääkärit ja lähipitserian myyjät. Keskustasta mä en edes muista katujen nimiä. Jouduin googlaamaan eilen uuden neuvolamme. Eikä mulla ole hajuakaan mihin terveyskeskukseen me kuulutaan tai mistä löydän labran tai mikä kauppa on auki myöhimpään. Samalla kuitenkin ajattelen sitä, että voin juoda aamulla kaakaoni katsellen torin päällä kaartavia lokkeja. Tai että voin ostaa kaikki vihannekseni torilta. Tai että Pojan koulumatka tulee ensi syksynä olemaan muutama kortteli. Tai että olen kävelymatkan päässä TYKSistä ja sen synnytysosastosta. 

Valmiina muutokseen? 

Ehkä. 

Pikkuhiljaa.

Perussukkaa

Vanhalta luokkalaiseltani tuli toive valkoisista perussukista. Siinä ne ovat ja odottavat uudelle omistajalleen pääsyä. Seuraavat sukat ovat jo puikoilla ja niitä seuraavat ajatuksissa. Kettusukkien kuvio ei ole edennyt mihinkään, mutta onhan tässä onneksi aikaa...

Korutonta ammattimaisuutta

Sievi File Black, 82€ (Sievi Shop)

 Marraskuussa ostamani ihanat punaiset puukengät hajosivat. Tai oikeastaan kulutin niiden nahkaisen sisäpohjan puhki kesällä. Piti siis saada uudet työkengät, tällä kertaa kestävämmät. Kävin siis viime tipassa Kävelykadun Sievi Shopissa ostamassa tollaiset kaiken osaavat File Blackit. Hinta oli suolainen, eikä ulkokuoressakaan ole kehuttavaa, mutta näiden pitäisi nyt kyllä kestää. Taktisesti näihin menee villasukka, joten nyt voin alkaa koreilemaan työssäoppimisessa villasukilla.

Niin, ja sillä pikkumyynutturalla.

Ei mua kyllä silti haittaisi yhtään jos näitä kenkiä tehtäisiin keltaisena. VINKVINK

Mitä jäbä duunaa

Poika täytti viime viikon perjantaina 6. Ja 6- vuotiashan on jo kovin taitava, teki tämän päiväisille lastenkutsuille kakkunsa pohjan, keksien taikinat ja nuo coctailtikutkin. Mä olin enemmänkin työnjohtotehtävissä ja taiteellisena johtajana neuvoen, kakkua koristellen ja keksit paistaen. Poika on viime viikkoina syönyt myös harvinaisen paljon liharuokia kotona. Itse tekemiään, tietysti.

Niin se vaan kasvaa.

Nelisilmää hemmotellaan

Osiris-silmälasit, 179€
Tiger of Sweden -silmälasit, 179€

 Toteutin tänään haaveeni kaksista uskottavannäköisistä laseista. On oikeastaan ihme miten kauan mulla on mennyt ennen kun olen huomannut silmälasien potentiaalin asusteena. Vaikka omakuvien ottaminen oli työn ja tuskan takana, on pakko todeta noitten lasien olevan kyllä kauhean kivat. (Varsinkin tänään otetun permiksen kanssa.)

Kyllä nyt kelpaa.
(Nyt on kyllä pakko lakata keksimästä sijaistoimintoja
ja alkaa lukemaan taas tenttiin.)

Asennelapaset

 Jos mä muistan oikein, näytti veljeni mulle kuvan lapasista, joissa luki Shit it's cold. Tai sitten mä näytin veljelleni kuvan, No, joka tapauksessa katsottiin veljeni kanssa sitä kuvaa ja veljeni pyysi vastaavia lapasia. Olihan ne sitten pakko tehdä ja samalla pääsin testaamaan lisää silmukoiden jäljentämistä ja uutena tuttavuutena kirjomista. Kyllähän tuo mun kirjomiseni on vielä ihan lapsen kengissä, mutta tästä se lähtee.

Perjantaiväsymys

Tänään ei vaan kulje tämä silmukoiden jäljentäminen. Tai kutominen. Ei tee mieli ommellakkaan. Perjantaiväsymys on siis jälleen saapunut vieraaksemme antaen mulle luvan nukahtaa perjantaisin katsottavan elokuvan ajaksi. Elokuvan mittaisista päiväunista huolimatta mua väsyttää taas. Kai sitä voisi mennä nukkumaan, jotta saa taas vähän kurottua kiinni univelkoja. Ja jaksaa kaivaa puikot taas huomenna esille.

Muistutus onnesta

Viime viikon Vain elämää aiheutti mussa pakottavan halun kuunnella Vesa-Matti Loiria. Kotona meillä kuunneltiin Veskua usein, sillä hän kuuluu isäni lempiartisteihin. Kuunnellessani Loirin viimeisintä levyä rakastuin Kaunis kappaleeseen ja erityisesti Vien sinut Pariisiin kun väsyt onnesta -lauseeseen. Latasin siis koneelle mieleiseni fontin, avasin Paintin ja tulostin tekstin kartongille odottelemaan kehyksiä. Mulla ei ole vielä hajuakaan taulun sijoituspaikasta, mutta johonki se pitäisi saada muistuttamaan onnesta.

Ja että arki on onnea.