TJ 17. Sitten on luvassa iso muutos. Sellainen, josta on haaveiltu parikin vuotta. Sellainen, joka tuntui aina niin kaukaiselta. Vähän sellaiselta Sitten kun voitan lotossa -tyyliseltä unelmalta.
Meistä tulee Pojan kanssa keskusta-asukkaita. Ensimmäiset muuttolaatikot on pakattu ja edessä on kaikkien kaappien läpikäynti. Vaikka uusi asunto on nykyistä isompi, pitäisi tavaroita saada hävitettyä. Ihan vain muuttajien selkien, tavan ja mun mielenterveyden takia.
Jännittää. Jännittää ihan älyttömästi. Mä olen asunut nykyisellä asuinalueellamme elämästäni 18 vuotta. Tunnen paikan kuin omat taskuni, tunnen katujen nimet, terveyskeskuksen lääkärit ja lähipitserian myyjät. Keskustasta mä en edes muista katujen nimiä. Jouduin googlaamaan eilen uuden neuvolamme. Eikä mulla ole hajuakaan mihin terveyskeskukseen me kuulutaan tai mistä löydän labran tai mikä kauppa on auki myöhimpään. Samalla kuitenkin ajattelen sitä, että voin juoda aamulla kaakaoni katsellen torin päällä kaartavia lokkeja. Tai että voin ostaa kaikki vihannekseni torilta. Tai että Pojan koulumatka tulee ensi syksynä olemaan muutama kortteli. Tai että olen kävelymatkan päässä TYKSistä ja sen synnytysosastosta.
Valmiina muutokseen?
Ehkä.
Pikkuhiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut, ruusut, kysymykset.... Kaikki ovat tervetulleita!