Olisitte kuulleet ne huokaukset. Ne ihastuksen huokaukset, jotka pääsivät mun suustani, kun blogeihin alkoi ilmestyä Uhana Designin huiveja, legginssejä, paitoja ja koruja. Ja niitä epätoivon huokauksia, kun sain selville ihanuuksien hinnan.
Viime viikolla kuitenkin tein sen. Katsokaas, oli töissä jouluaaton ja -päivän sekä uudenvuodenaaton ja -päivän. Olin töissä loppiaisena ja lähes jokaisena viikonloppuna marras- ja joulukuussa. Olin ansainnut kalliin villapaidan. Silti hetki kun olin klikannut paidan ostoskoriin, iski morkkis. Olihan se kaunis ja suomalainen ja ekologinen ja eettinen ja ihan mun näköinen ja pitihän nuoria suunnittelijoita tukea, mutta... se oli ihan sikakallis. Enkä mä ole sellainen ihminen joka nauttisi kalliiden asioiden omistamisesta, melkein päin vastoin. Nautin siitä, kun löydän asioita halvalla.
Paidan toimituksessa piti mennä viikko. Taisi mennä 3 päivää. Toivoin ettei se sopisi, että se olisi livenä ihan sysiruma ja kutiseva jotta voisin palauttaa sen. Onneksi puhuin Bestiksen kanssa paidasta. Sain luennon merinovillan kestävyydestä ja siitä, miten se oli jo vuosia koittanut etsiä itselleen villasta tehtyä villapaitaa. Tietysti yksi sen puheista koski sitä miten mä olin todellakin ansainnut sen paidan.
Kävin hakemassa paidan tänään postista. Rakastan sitä. Se on täydellinen ja ihana päällä. Onneksi on pakkaset, voin pitää kettuani joka päivä. Uhanan tytöt muistivat mua vielä ihanalla kortilla.
Aika uhanaa sanoisinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut, ruusut, kysymykset.... Kaikki ovat tervetulleita!