Helmi- ja maaliskuu livahtivat ohi ilman postauksia. Kyllähän mä ajattelin aina välillä, että pitäisi tehdä postaus siitä ja tästä ja tosta, mutta jotenkin se aina jäi. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, ettenkö mä olisi mitään tehnyt. Ei, sukkia valmistui tasaisesti vaikka ompelukone taisi pölyttyä kiltisti hyllyllä.
Oli kuitenkin Poika, koulu, työt ja koti. Liikaa asioita yhdelle ihmiselle, mutta mistään ei oikein voinut luopua. Jossakin vaiheessa piti kuitenkin hengähtää, nollata. Koitin nollata päätäni helmikuun alkupuolella juhlimalla ja nollata juhlimistani tipattomalla helmikuun loppupuolelta huhtikuulle. Lopputuloksena tajusin, että meikäläisen pää nollaantuu tehokkaiten leipomalla tai hiomalla pinnatuolia tai upottaessa kädet multaan. Ja sitä mä ajattelinkin tehdä, nollata, ja samalla tasapainoilla muiden elämäni elementtejen kanssa.
Onko se helppoa? Tuskin. Koulua on kuitenkin jäljellä enää kuukausi ennen "kesälomaa". Kesällä on hyvä tehdä töitä kuin pieni eläin, mutta aina työpaikalta lähdettäessä vaihtaa vapaalle, hakea Poika päiväkodista ja piirtää koko piha täyteen katuliiduilla. Nauttia elämästä. Nollata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut, ruusut, kysymykset.... Kaikki ovat tervetulleita!