Mä muistan meidän ensimmäisen tietokoneen. Siinä oli Windows 3.1 ja korppuasema. Kone oli valtavan iso ja painava, mutta silti kovin rakas. Opettelin sillä kirjoittamaan, pelaamaan shakkia ja käyttämään teknologiaa. Nykyään on vähän toisin. Lapsuudessani mentiin nettiin varastamalla puhelinjohto tietokoneeseen vanhempien ollessa töissä. Nykyään netti kulkee mukana aina, kiitos älypuhelinten. Kotonakaan ei tarvitse temppuilla johtojen kanssa, sen kuin vain luo puhelimella langattoman verkon, jonka avulla tabletillakin voi surffailla tai kuvat voi siirtää kamerasta suoraan facebookiin, pilvipalveluihin tai sähköpostiin. Kätevää, mutta samalla se muistuttaa minua siitä, kuinka huikean paljon tekniikka on kehittynyt 20 vuoden aikana. Tulee pieni olo.
Oi mitä atk-muistoja! Muistan kun meillä kotona ei ekassa tietsikassa ollut edes Windowsia vaan pelkkä dos-käyttöjärjestelmä, eli piti tyyliin itse "koodata" jos halusi esim. pelata. Ja nettiin päästiin menemällä salaa yöllä isän työpaikalle ja se yhden sivun latautuminen kesti n. 10 minsaa :D. Oi niitä aikoja!
VastaaPoistaHah :D Mäkin muistan aina millasen läksytyksen sain ku kävin salaa netissä eikä vanhemmat saanu soitettua meijän kotipuhelimeen. Ja muistan meidän isän autopuhelimen! Oi niitä aikoja tosiaan...
Poista