Lupasin tehdä Maisalle sukat vuonna nakki ja papu. Se taisi olla viime viikon tiistai kun otin vihdoin härkää sarvista ja lähdin kouluun mukanani puikot ja limeä Nallea. Ilokseni huomasin, että viikon aikana luennoillamme alkoi kutoa kaksi muutakin kätilöopiskelijaa. Vaikka onhan se aika klisee, ottaen huomioon Suomen kaikki tuhannet kutovat yöhoitajat ja mielikuvan, joka ihmisillä on kätilöistä ja kätilöopiskelijoista. Valmistuessamme jokainen luokaltamme on varmasti oppinut kutomaan. Lupasin vielä opettaa muutamalle sen ainoan oikean, eli vahvistetun kantapään.
Mä en ole puhunut tästä muiden kutojien kanssa, mutta saan henkilökohtaisesti valtavaa tyydytystä saadessani aikaiseksi tuollaisen oppikirjakantapään. Erityisesti tuo Dziille Polkka-langasta valmistuvista sukista ensimmäinen omaa vallan kantapääkiksejä aiheuttavan kantapään. Tää kantapääjuttu juontuu varmaan jostain yläasteen käsityötunnilta. Meillä oli kyllä ihana ja kärsivällinen opettaja, mutta oh boy mä olin huono kutomaan sillon! Nyt, kun osaan jo kutoa, olen pakahtua ylpeydestä aina saadessani aikaiseksi täydellisen kantapään. On vain ajan kysymys koska meidän äiti kieltäytyy meillä käydessään katsomasta yhtäkään villasukan kantapäätä, mä kun kannan niitä sille esiteltäväksi kuin kissa hiiriä.
Vielä asiasta kolmanteen, eli blogin sivupalkin yläreunaan on ilmestynyt galluppi blogiin toivottavasta sisällöstä. Pari vastaajaa sinne olikin eksynyt ilman opastusta, mutta lisämielipiteitä kaivataan!
WIII mun nallesukat <3
VastaaPoista