Tein joulun aikana elämäni ensimmäisen uunikintaan. Mä olen aina jotenkin vierastanut uunikintaita, mutta nyt kun olen tuijotellut niitä Marimekossa, on koko konsepti alkanut tuntumaan oikeastaan ihan järkevältä. Tämä uunikinnas on tälläinen jämäkankaista koottu; päällikangas on vanhojen verhojen uudelleenkäyttöprojektin jämiä, sisustan vanulevy äidilleni tekemän läppärilaukun jämiä ja valkoinen vuori vanhaa vilttiä.
Tuossa uunikintaassa on vain pari ongelmaa. Koska tein sen omaan käteeni sopivaksi, on se vähän nafti keskivertoihmisen käteen. Kätilökäsien kanssa eläminen ei aina ole helppoa. Toiseksi, en ole raaskinut käyttää sitä, sillä pelkään likaavani sen.
Ei ole helppoa.
Täytyy ensikerralla tehdä rumempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut, ruusut, kysymykset.... Kaikki ovat tervetulleita!