Vietin viime vuonna vegaania tammikuuta. Tänä vuonna aion uusia saman, mutta jatkaa veganiutta myös helmikuun. Sitten voinkin pohtia olisiko tämä mulle pysyvä muutos.
Olen viettänyt viimeiset 9 vuotta elämästäni kasvissyöjänä. Veganius on aina tuntunut joltakin hienolta ja kaukaiselta, vastaukselta kysymykseen Mikä minusta tulee isona. En tunne yhtäkään vegaania ja perheeni ja sukulaisenikin ovat kaikki sekasyöjiä. Ystävistä löytyy kylläkin kasvissyöjiä ja ennen kaikkea kasvisruokaan positiivisesti suhtautuvia ihmisiä pilvin pimein. Siksi mä olenkin ollut hyvin yllättynyt viimeaikoina saamistani kommenteista.
Miksi sä tahallaan kiusaat itseäs?
Pidätkö sä vegaaneja jotenkin parempina ihmisinä?
Hetkinen, siis mitä? Aion kaksi kuukautta toteuttaa haavettani, unelmaani. Unelmoin myös bengi-hypyn tekemisestä, mutta kysyisikö kukaan multa Pidätkö sä bengi-hypyn hypänneitä jotenkin parempina ihmisinä? Niinpä.
Unelmarikasta tammikuuta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut, ruusut, kysymykset.... Kaikki ovat tervetulleita!