Perjantaisin meillä on pitsapäivä. Tällä viikolla äiti oli laiska, ja päätti hakea pitsan pitseriasta. Tosin, jos mittari näyttää lukemaa -13 niin voiko pitsanhakemista kävelemällä kutsua laiskuudeksi? Kuitenkin, mukaan lähti meidän suosikkipitsa, joka sisältää herkkusieniä, sipuli, paprikaa ja ananasta. Pitsa on yksi harvoja ruokia, jonka kanssa annan Pojan juoda mehua. Siitä tuo onnellinen ilme varmaan johtuu : D
Pojan päiväkodissa oli tänää pikkujoulut, joista kuulin eilen.... Tuskailin päiväkodintädille, että "Eihä meil oo ees tonttuhattuu..." ja sain vastaukseksi "No äkkiäkös sä sellasen teet!". Ja äkkiäkös mä sellasen tein. Poika rakastui tonttuhattuunsa, mutta kulkunen vähän mietitytti.
Vaikka Poika käyttää paljon punaista ja muutenkin aika unisexejä vaatteita, pinkki on aina vähän mietityttänyt mua. Eikö se ole vähän omituista? Miten
mä, ihminen joka vannoo aina tasa-arvon nimeen, voisin olla muka sitä mieltä, että pojat ei voi pitää pinkkiä? Pääsin lopulta yli pinkkikammostani ja ompelin Pojalle "guys can wear pink" -paidan, joka sai aikaiseksi ihailua päiväkodissa.
Veljeni käytti joskus pitkää mustaa nahkatakkia. Takki oli kuitenkin pölyttynyt kaapissa jo pari vuotta, ja kysyin voisinko saada sen uusiokäyttöön. Veljeni kiikutti takin meille, ja eilen ompelin ensimmäisen nahkatyöni ikinä! Kysessä ovat siis vasemmanpuoliset tossut. Tossut ovat valitettavasti Pojalle aivan liian isot, mutta laitan niihin vielä kuminauhan ja laitan kaappiin jemmaan. Ehkäpä huomenna ompelen pienemmät tossut...
En välitä jouluvaloista, ja mielestäni kaikki muoviset tontut ovat oksettavia ja muistuttavat, miten kaupallinen juhla joulu on. Halusin kuitenkin tehdä jotain koristetta, joten leikkasin paperista lumihiutaleita, maalasin ne liimalakalla ja sirottelin päälle sokeria. Lumihiutaleiden kuivuttua ripustin ne keittiön ikkunaan ja olen oikein tyytyväinen. Kuva ei tosin tee oikeutta hiutaleitten sokeripinnalle.
Poika on koko viikon ollut "päiväkotikuiva", ja tänäänkin hän on tehnyt kotonakin kaikki aisiansa pottaan. Tiedättekö mitä se tarkoittaa sen lisäksi, että olen valtavan ylpeä ja huokailen miten nopeasti lapset kasvavat? Se tarkoittaa sitä, että saan pian arkistoida kaikki ihanat kestovaipat. Ylhäällä pino BumGeniousin luomu AIO vaippoja, joita meidän talosta löytyy 9 kappaletta. 1 on ostettu uutena ja muut käytettyinä.
Kestoista luopumista helpottaa hieman se, että löysin Lindexistä syötävän suloisia boksereita! Lisäksi mun aivoissa raksuttaa parit paidat, joitten jämistä syntyy sitten boksereita. Paitoien lisäksi ajatuksissa pyörivät joululahjat, mutten voi paljastaa niitä kun vasta joulun jälkeen. Vähän harmittaa.
Perjantaisin meillä on pitsapäivä. Tällä viikolla äiti oli laiska, ja päätti hakea pitsan pitseriasta. Tosin, jos mittari näyttää lukemaa -13 niin voiko pitsanhakemista kävelemällä kutsua laiskuudeksi? Kuitenkin, mukaan lähti meidän suosikkipitsa, joka sisältää herkkusieniä, sipuli, paprikaa ja ananasta. Pitsa on yksi harvoja ruokia, jonka kanssa annan Pojan juoda mehua. Siitä tuo onnellinen ilme varmaan johtuu : D
Pojan päiväkodissa oli tänää pikkujoulut, joista kuulin eilen.... Tuskailin päiväkodintädille, että "Eihä meil oo ees tonttuhattuu..." ja sain vastaukseksi "No äkkiäkös sä sellasen teet!". Ja äkkiäkös mä sellasen tein. Poika rakastui tonttuhattuunsa, mutta kulkunen vähän mietitytti.
Vaikka Poika käyttää paljon punaista ja muutenkin aika unisexejä vaatteita, pinkki on aina vähän mietityttänyt mua. Eikö se ole vähän omituista? Miten mä, ihminen joka vannoo aina tasa-arvon nimeen, voisin olla muka sitä mieltä, että pojat ei voi pitää pinkkiä? Pääsin lopulta yli pinkkikammostani ja ompelin Pojalle "guys can wear pink" -paidan, joka sai aikaiseksi ihailua päiväkodissa.
Veljeni käytti joskus pitkää mustaa nahkatakkia. Takki oli kuitenkin pölyttynyt kaapissa jo pari vuotta, ja kysyin voisinko saada sen uusiokäyttöön. Veljeni kiikutti takin meille, ja eilen ompelin ensimmäisen nahkatyöni ikinä! Kysessä ovat siis vasemmanpuoliset tossut. Tossut ovat valitettavasti Pojalle aivan liian isot, mutta laitan niihin vielä kuminauhan ja laitan kaappiin jemmaan. Ehkäpä huomenna ompelen pienemmät tossut...
En välitä jouluvaloista, ja mielestäni kaikki muoviset tontut ovat oksettavia ja muistuttavat, miten kaupallinen juhla joulu on. Halusin kuitenkin tehdä jotain koristetta, joten leikkasin paperista lumihiutaleita, maalasin ne liimalakalla ja sirottelin päälle sokeria. Lumihiutaleiden kuivuttua ripustin ne keittiön ikkunaan ja olen oikein tyytyväinen. Kuva ei tosin tee oikeutta hiutaleitten sokeripinnalle.
Poika on koko viikon ollut "päiväkotikuiva", ja tänäänkin hän on tehnyt kotonakin kaikki aisiansa pottaan. Tiedättekö mitä se tarkoittaa sen lisäksi, että olen valtavan ylpeä ja huokailen miten nopeasti lapset kasvavat? Se tarkoittaa sitä, että saan pian arkistoida kaikki ihanat kestovaipat. Ylhäällä pino BumGeniousin luomu AIO vaippoja, joita meidän talosta löytyy 9 kappaletta. 1 on ostettu uutena ja muut käytettyinä.
Kestoista luopumista helpottaa hieman se, että löysin Lindexistä syötävän suloisia boksereita! Lisäksi mun aivoissa raksuttaa parit paidat, joitten jämistä syntyy sitten boksereita. Paitoien lisäksi ajatuksissa pyörivät joululahjat, mutten voi paljastaa niitä kun vasta joulun jälkeen. Vähän harmittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut, ruusut, kysymykset.... Kaikki ovat tervetulleita!